KISSOJEN KUULUMISIA MARRASKUUN 2010 ALUSSA

Tauno ja Miutsi ovat jo siinä iässä, että niille pitää ostaa seniorikissanruokaa, Miutsi on 10 ja Tauno 9. Välillä kaipaan niiden seuraksi kissanpentua, ja kissat ikään kuin lukevat ajatukseni, sillä ne saavat usein sangen pentumaisia villiinnys- ja tappelukohtauksia. On hupaisaa seurata miten ne ensin ovat kovin hyökkääviä toisiaan kohtaan ja sitten rauhoittuvat nuolemaan toistensa turkkeja.

Näin syksyn myötä kissat ovat enimmäkseen yötä sisällä. Tauno nukkuu jalkopäässäni ja Miutsi joko kirjoituspöydälläni tai vieressäni olkapään korkeudella. Jos olen ollut useita päiviä ja öitä poissa kotoa, Miutsi on ensimmäisinä öinä varmasti aivan kiinni ihollani, mutta Tauno murjottaa päivän tai pari ennen kuin suostuu tulemaan viereeni. Aamuisin Tauno vaistoaa, milloin herään, ja se tulee heti kehräten ja sirisevästi naukuen hakemaan päivän ensimmäistä silitystä.

Kissat nukkuvat suuren osan päivästä. Taunon tämänhetkinen lempipaikka on eteisaulassa pöydän alla patterin vieressä, Miutsi taas nukkuu joko huovan päällä olohuoneen sohvalla tai ruokailuhuoneen pöydällä ikkunan ääressä, koska siinä patteri lämmittää mukavasti. Mikäli joku katsoo televisiota musiikkihuoneessa, Miutsin on päästävä katsojan viereen tai syliin. Musiikkihuoneen torkkupeitto on mukanani lämmittämässä maanantaijoogassa, ja se on aina hirveän kissankarvainen, teippirullaoperaatiotkaan eivät auta!

Tätä kirjoittaessani pakkaset eivät ole vielä alkaneet. Kokemukseni mukaan ne tietävät hiirien ja myyrien tuloa sisälle taloon. Silloin kissoista tulee hyötyeläimiä, jotka saalistavat tehokkaasti. Joskus saan korjailla jyrsijöiden jäänteitä keittiön lattialta. Siihenkin tottuu. Muutama viikko sitten kun tein puutarhatöitä löysin takapihalta erittäin kauniin ja hyvin säilyneen oravan hännän. Liekö joku kissoista ollut asialla?

Vuosi sitten kesällä pihamännyssämme oli näätä. Se ei päässyt alas, koska kissat jäivät puun alle pitämään vahtia. En puuttunut tilanteeseen. Kesti kolme tuntia ennen kuin kissat kyllästyivät, ja näätä pääsi karkuun loikkimalla puusta toiseen. En oikein tiedä kuinka ottelu kissat vastaan näätä olisi todellisuudessa päättynyt. Näätä kun on aikamoinen peto.

Keväästä lähtien pihapiirissämme on vieraillut uusi kissa. Monta vuotta kissojemme kanssa yhteen ottanut muhkea Mörkö lakkasi käymästä pari vuotta sitten. Uusi kissa on samalla tavalla punavalkoinen kuin Miutsikin, mutta pitkäjalkaisempi ja hieman lyhytturkkisempi. Sillä on kaulassaan vihreä panta, mutta se ei ole vielä päästänyt meitä niin lähelle, että olisimme voineet lukea tekstiä. Niinpä se on meille toistaiseksi vain Vieras Kissa. Kesällä se tuli jopa kerran avoimesta ovesta sisälle kun omat kissamme olivat ulkona. Ruokakupeilta kuului outoa rapinaa. Välillä kissat sähisevät ja mouruavat toisilleen, tappelevatkin hieman, välillä erityisesti Tauno ja Vieras Kissa istuvat terassilla metrin päässä toisistaan kuin ylimmät ystävät. Vieras Kissa tuntuu kaipaavan seuraa, ja toisinaan se tulee takaikkunoidemme luokse etsimään kissojamme ja kurkistelemaan sisään.

Miutsi ilmestyi juuri huoneeseeni ja asettui keräksi nukkumaan sängylleni. Taidanpa nousta hetkeksi tietokoneen äärestä ja mennä silittämään sitä. Ehkä saan sen kehräämään